:'(

Heipsis... Nyt ei sanat enää riitä kuvaamaan tätä tunnetta joka on sisälläni.. Tää ei todellakaan liity lopettamiseen.

  Olenhan kertonut teille pienestä Ticosta, hamsustani? Pienestä pallosta kasvoi nopeasti isompi pallo. Vikkelät jalat ja rapina. Ticon kaks vuotis päivänä tiesin että pian käy niin... Pian se kuolee... Vanhuus ei Ticoa rieputellut ja vielä heinäkuussa se oli vikkelä. Elokuun lopulla huomasin muutoksia. Ei se enää kunnolla nähnytkään. Nopeus oli muuttunut hitaaksi. Voimatkaan ei ollut enään paikallaan. Siirrettiin äidin kanssa kaikki sen ruoat ja vedet alas. Kaksi tasoinen häkki ei enään toiminut. Ei Ticolla ollut voimia kiivetä niitä tikkaita ylös.   Tänään sitten juttelin kaverin kanssa hamstereista ja kaveri pyysi mun mennä ottamaan kuvaa Ticosta. Siirsin Ticon häkin sängylle ja avasin luukun. "Voin ottaa siitä kuvan jos se ei oo kuollu" sanon ja katson Ticon mökkeröön jossa se aina tykkäs nukkua. "Ei...." sanon ja katson uudelleen mökkiin. Parahdan itkuun. Tajuan ettei se enää hengitä. Pyydän äidin katsomaan ja huomaan sen. Ei se vain hengitä. Äiti avasi mökin kannen ja totesi sen todeksi. 

R.I.P. Tico <33 31.5.2009-17.9.2011

Surullisin tassuin,

"Olit ihana, 

olit rakas, liian lyhyeen elämäsi päättyi, jäimme sinua katsomaan itkien, tuo ei olisi saanut olla kohtalosi. Mutta aina elämästä ei voi kaikkea päättää, toivottavasti siellä on hyvä olla, missä ikinä oletkin, ymmärräthän sen. Ja vieläkin nukahdan sinua miettien, kanssa silmien itkuisten. <3"

Muistakaa hoitaa lemmikkejänne!

Toivoisin että muistaisitte Ticoa blogeissanne laittamalla tämän palavan kynttilän uusimpaan postaukseenne ♥